Vähän meistä

Koiraharrastukseni alkoi aika myöhään, olin 25 vuotias, kun ensimmäisen oman koirani hankin omaan asuntooni. Sekarotuinen Riina neito tuli ja valloitti. Valitettavasti Riinan elämä loppui törmäykseen auton kanssa aivan liian aikaisin.

Riinan jälkeen oli huoneisto tyhjä, onneksi velimies toi chowi Pontuksen pitämään mulle seuraa ja samalla piti mut järissään. Kesäkuun alussa 1993 tuli elämääni musta mies, josta piti tulla Epe (epelistä), mutta Vihannin asemalla veljenpoikani sanoi, että noin pehmeen koiran nimi täytyy olla Pepe. Niin siitä tuli Pepe, virallisesti Sinikielen Bad Buddah.
Pepen kanssa elelimme ja olelimme 8 vuotta kaksistaan. Sitten eräänä päivänä yksi kasvattaja kysäs multa, et olisinko halukas ottamaan hänen kasvattinsa siipien suojaan. Olisi muuten nukutettu pois 2 vuotias kauniin punainen Dona neito.

Dona eli Harahill´s Donatella tuli 2001 pääsiäisenä ja vaikka entiset omistajat väittivätkin, ettei koira tykkää pesusta niin nätisti oli ku pari tuntia mulle tulon jälkeen joutui suihkuun ja pariin kertaan piti pestä, ennenkuin minun nirppanokkani hyväksyi tuoksun.
Kilttihän Dona oli, mitä ny tanssahteli pirttipöydällä ja veti kaiken syötäväksi kelpaavan köökistä kitusiin, opin minäkin laittamaan sapuskat kaappiin.

Syksyllä 2001 sitten tupsahti ensimmäinen pentue, josta ainoa neito Tilta aka Tuulisenrannan Tulipunaruusu jäi kotiin päiviämme ilostuttamaan. Tilta olikin kanssani lähes 13 vuotta, mutta syöpä vei kullan nuppuni.

Jehu (Ares vom Federbach) tuli 2009 elokuussa. Tuli ja valloitti.

Assi (Sofaulven Afrodite) tuli 2012 talven kylmiin viimoihin. Kassi-Assiksi on myös sanottu, kun ei alkuun lenkkejä jaksanut, tarennut niin kannoin kassissa. Assi on kasvattini Vilin (Tuulisenrannan Ritari Revontuli) tyttö.

Piiku jäi kotiin Jehun ja Assin pentueesta 2016. Piikussa on siis pisara jokaista minulla ollutta eurasieria. Iloinen, energinen neitokainen, jolla on korvat kuulolla, ihme ja kumma.

 

Mainokset